torstai 20. huhtikuuta 2017

Läpimurto

Mikäs sen oivallisempi hetki kirjoittaa blogiin päivitystä, kun pitäisi oikeasti olla lukemassa pääsykokeisiin, siivota kämppää ja pestä pyykkiä. Erinomainen hetki inspiroitua kirjoittamaan koirajutuista ja samalla vältellä velvollisuuksia. Aika tyypillistä minua.

Mun töiden (ja päikkäreiden) jälkeen suunnattiin kohti lähintä treenikenttää lenkin yhteydessä. Jo töissä päätin, että tänään mä haluan treenata Mystin kanssa tokoa, varsinkin seuruuta, enkä antanut kamalan sään pilata mun suunnitelmia ja treeni-intoa. Onneksi sade alkoi vasta treenin loppupuolella, ja sitä ennen ehdin ottaa jopa vähän videota Mystin treenistä!


Me ollaan tehty läpimurto seuruussa. Avain onneen oli frisbee kainalossa. MIKSI mä en ole ennen testannut tätä, miksi?! Velloin varmaan liian suuressa seuruumasiksessa että loppui luovuus kesken. Siitä on nyt vajaa pari viikkoa, kun tätä testasin ja koko koiran asenne seuraamiseen muuttui hetkessä. Siitä tuli innokas ja hyvin kontaktissa oleva, kun nakkasin frisbeen kainaloon ja lähdin siitä suoraan marssimaan eteenpäin ja Mysti kipitti vieressäni aivan innoissaan koska frisbee tippuu hänelle. Ah se ihana fiilis, kun löydettiin se juttu, millä luultavasti saadaan meidän seuruu taas toimimaan. Tämä lisäsi hieman edistämistä, mutta nyt mulle tärkeintä on se asenne, minkä sain kaivettua siitä esille. Ihan huippufiilis!

Tänään testattiin seuruuta ilman frisbeetä kainalossa. Välillä tungin treenipatukan kainaloon, välillä mentiin ilman. Ja tykkäsin ihan tosi paljon Mystin asenteesta taas kerran! Ihan eri ilmeellä tekee töitä, ja näin pienessä ajassa valtava muutos, vaikka se lelu ei olisikaan menossa mukana. Tuohon edistämiseen pitää kyllä puuttua nopeasti, mutta nyt mä en vaan kestä olla palkkaamatta sitä tuosta ihanasta kontaktista ja asenteesta! :D Kerrankin oikeasti sellanen fiilis että hei, me saadaan tää kyllä toimimaan. Ja voin sanoa että se on kiva tunne se!



Laukunpohjalta löytyi myös noutokapula, joten harjoiteltiin myös nätisti nostamista. Ensimmäinen kapulannostamistreenikerta (kamala sanahirviö) ja siihen nähden meni kyllä tosi kivasti. Heitin kapulan parin metrin päähän ja lähetin Mystin hakemaan sitä, ja ekalla kerralla se teki perinteisen syöksyn kohti kapulaa. Tästä ei tietenkään palkkaa herunut. Seuraavaksi sanoin pienen "jarrutuskäskyn" ennen kuin Myy ehti tehdä hyökkäystä kapulaa kohti, ja se toimi kyllä tosi kivasti. Heti alkoi nostamaan oikeaoppisesti, kunhan vain muistutin ajoissa että hei nyt ei hyökätä kapulalle. Harmi että alkoi sataa, niin jäi tämä videoimatta! Tätä treeniä pitää ehdottomasti jatkaa tällä tyylillä, jos se jo nyt toimi näin kivasti. Jos ei ensikerralla enää toimi, niin sitten pitää taas kehitellä jotain muuta. Olisi pitänyt havahtua korjaamaan tätä ongelmaa jo siinä vaiheessa kun sitä alkoi esiintymään, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai mitä?

Iines pääsi rallytokoilemaan. Meillä on jopa kahdet rallykisat tiedossa (iik!!) ja hinkattiin nyt lähinnä meille vaikeinta liikettä: koira eteen, vasemmalta sivulle. Iinekselle on aikoinaan opetettu sivulletulo takaa kiertäen, ja vasemmalta puolelta sivulletulon treenaus on jäänyt kokonaan pois. Ihan uusi asia Iinulle siis, mutta käsiavustuksella se alkaa sujumaan jo ihan kivasti, vaikka asennot ovatkin välillä (usein) vinoja. Onneksi rallyssa saa ainakin alokasluokassa antaa paljon apuja koiralle ja kehua koko ajan koiraa, joka on meille tosi iso helpotus! Ne muutamat kerrat mitä ollaan rally-tokoa tehty on menneet ihan kivasti, ja tykkään Iineksen innokkaasta asenteesta. Jos saan sille tuon saman mielentilan kisoihin mitä meillä on treenatessakin ollut, mä luulen että me selvitään kisoista ihan yhtenä kappaleena! :D Loppuun Iines pääsi tekemään pari noutoa, ja argh kun sillä nousee kierrokset ihan nollasta sataan näissä vauhtiliikkeissä. Aika monta toistoa sai tehdä, ennenkuin sain sen noutamaan ilman yhtäkään haukahdusta.

Päivän treeneistä jäi hyvä ja motivoitunut fiilis, vaikka olikin kamala tuuli ja lopussa kastuttiinkin. Haluaisin heti treenata lisää seuruuta Mystin kanssa ja voin jopa sanoa odottavani rallykisoja Iineksen kanssa! Sunnuntaina luvassa taas tokotreeniä Susanna Reijosen valvovan silmän alla. Alla kooste Mystin päivän tokoiluista. Toi biisi ei ehkä oo kaikista sopivin tähän, mutta en halunnut videota hiljaiseksikaan jättää, hah!


PS. Ilmoitin Mystin näyttelyyn! Meidät voi bongata helatorstaina 25.5. pk-näyttelyssä Helsingissä.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Ulkotreenikausi (ja tokomotivaatio) on täällä!

Huih mikä työmaa meillä on edessä tokossa Mystin kanssa, mutta hiljaa hyvä tulee - kai? Me ollaan niin julmetun kauan hinkkailtu samoja asioita, eikä mikään tuntunut edistyvän. Myönnän kyllä, että syy on ihan täysin minussa ja ihan liian tosikkomaisessa tokoasenteessani. Välillä ahdistaa, kun mun olisi pitänyt tehdä niin monta asiaa toisin, ja nyt vasta alan näkemään niitä asioita. Oon ollut aina liian tosikko, aivan liian vaativa tokossa. Vaadin Mystiltä ihan liikaa ihan liian nopeasti, koska hetimullekaikkinyt. Viimeviikot olen opetellut rentoutumaan ja olemaan iloisempi ja eläväisempi ohjaajana, ja tuntuu että tänään hypättiin se maaginen askel eteenpäin; musta tuntuu oikeesti siltä että hommat alkaa sujumaan kerta kerralta paremmin! Motivaatiotakin on tullut tämän myötä rutkasti, kun olen opetellut olemaan paljon rennompi treenatessa, ja tajunnut, että treeni tuottaa tulosta. Asennemuutos siis auttaa oikeasti! :D Mysti haluaa ja yrittää tehdä oikein, joten on multa väärin olla liian vaativa näin nuorta ja kokematonta koiraa kohtaan. Ja hei - kevät on täällä ja ulkotreenikausi on alkanut, jes! Me ollaankin käyty nyt parin viikon aikana useasti vakkarikentällä treenaamassa, kun lumet ovat vihdoinkin poissa.

Seuruu on ollut meillä ongelmakohdista ongelmallisin jo pitkään. Mä oon ollut ihan hukassa palkkauksen suunnasta, jonka takia edistäminen on meidän uusin (joskin ei kovin toivottu) tuttava seuruun suhteen. Alusta asti vaadin Mystiltä ihan liian pitkiä seuruupätkiä, joka söi sen intoa, koska eihän se raukka täysin tiennyt mitä kuuluu tehdä. Tän kanssa me palattiin alkuun, ja aloin palkkailla pelkkää sivullaoloa ja katsekontaktia, sitten ihan parin askeleen verran seuraamista. Tällä me on saatukin kontaktia nyt paremmaksi, ja tänään kotitokoillessa tuli fiilis, että hei me oikeesti aletaan edistymään! Pitkä matka vielä siihen mihin pyrin, mutta nyt alkaa näyttää jo vähän paremmalta. Tänään mulla välähti ja tajusin palkkaussuuntani olleen aaaaivan väärä (miksi mä en ole tajunnut aikaisemmin?!), joka saa Mystin edistämään. Oon tunkenut sille namin ihan liian eteen, ja tänään annoin sille namin jopa liioitellusti taaksepäin. Ihan hetkessä seuruupaikka alkoi paranemaan! Tätä treeniä siis paljon lisää.




Merkin kiertoa on tullut aika paljon treenattua parin viikon aikana. Tötsä on autossa aina mukana, joten joka kerta sitä tekee vähän mieli treenata. Kiertoon ollaan saatu rutkasti vauhtia lelun avulla, ja pikkuhiljaa alkaa sujua sivulletulo kierron jälkeen. Tötsältä paluu on mukavan vauhdikas, mutta kiertoon lähteminen on vielä hieman löysä, tähän otetaan vinkkejä vastaan! Mysti on myös parantunut huimasti tötterön paikantamisessa, ja osaa bongata sen aika pitkänkin matkan päästä, kun sanon sille kysyvästi "missä kierrä". Ihan kivaa edistymistä suht lyhyessä ajassa.

Ihanan kamala ja kamalan ihana nouto. Pentunahan Mysti ei tuonut mun luokse mitään esineitä, vaan lähti huitelemaan lelu/esine suussaan ties minne. Tämä piti siis ihan oikeasti opettaa sille, ja nykyään se tuokin ihan nätisti kaikki lelut mun luokse, kun palkkaan sen heittämällä lelun. Ollaan nyt tehty vauhtinoutoa ja palasissa kapulan kanssa sivulle tuloa - molemmat ovat ihan kivalla mallilla! Kokonaisena liikkeenä noutoa ei kyllä tehdä vielä. Mystin nostoissa on vielä paljon hiottavaa, se mokoma edelleen tekee syöksyliikkeen kapulaa kohti, kun saapuu sen luokse. Myönnän, että nostotreenit ovat kyllä lähes nollassa. Nyt pitäisi ryhdistäytyä senkin suhteen. Ennen Mystille tuntui olevan hankalaa liikkua kapula suussa, mutta ollaan treenattu eri tehtävien suorittamista kapula suussa, joka on auttanut asiaan huimasti. ALO-luokan kapulanpito sujuu kivasti; Mysti ottaa kapulan halukkaasti suuhun, ei mälvää ja irroittaa nätisti käskyn kuultuaan. Siihen oon tosi tyytyväinen!

Ehkä kaikista eniten fiiliksissä olen Mystin paikkamakuusta. Se ei ole (mun muistikuvien mukaan) karannut kertaakaan paikkamakuusta. Mysti pysyy maassa tai istualteen just niin kauan kun se on mun käskyn alla. Paikkamakuun jälkeinen perusasennon ottaminen on aika tahmea, Mysti hiipii ylös sivulle-käskyn kuultuaan, joten tätä pitää viilata. Piilopaikkiksessa se ei lähde mihinkään, toki tätä ollaan tehty vasta minimaalisella häiriöllä ja max 30 sekunnin ajan, mutta silti olen aika tyytyväinen! Mysti tekee muutenkin niin kivalla asenteella ottamatta liikaa häiriötä muista, että treenaaminen sen kanssa on todella mieluisaa. Myy on taitava likka!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Agilityoivalluksia

Maanantain agilitytreenit herätti paljon ajatuksia, enemmän kuin mitkään aksatreenit aikoihin. Paljon omia mokailuja, mutta samalla niin paljon uusia oivalluksia.

Iineksen kanssa tehtiin kokonaista rataa, jossa oli muutamia haastavia kohtia. Jäimme jumiin heti alkupuolelle, kun en saanut omaa ohjausta vaan toimimaan takaakierto-putki-kohtaan (kuva alla). Joka ikinen kerta joko vedin koiran liian pitkälle pois ensimmäiseltä putken suulta, jolloin se olikin jo seuraavalla hypyllä, tai sitten käänsin sen liian aikasin putkelle, jolloin se livahti väärään päähän putkea. Argh. Pitkästä aikaa meni oikeasti hermo siihen, etten vain yksinkertaisesti saa ohjausta toimimaan, vaikka ajatus on selkeä kuinka ohjata. Ei vaan palikat loksahtaneet paikoilleen. Kouluttaja sitten lainasi Iinestä ja tadaa - ekalla meni ihan täydellisesti. Koira siis osaa, minä en. Taas kerran. :D Tätä haluan ehdottomasti testata uudestaan, josko nyt saisin kropan tekemään mitä ajatus sanoo. Niin pirun vaikeaa!



Mystin kanssa tehtiin pientä pätkää (ehkä 6 estettä) tästä radasta. Viime viikon perjantaina Mysti oli totaalisesti unohtanut, mitä kierrä -käsky tarkoittaa, mutta maanantaina se oli jo palautunut takaisin muistiin. Mysti oli innokas, nopea ja todella hyvin kuulolla. Se on hyvin erilainen ohjattava kuin Iines, ja siinä minulla on vielä paljon opittavaa. Ja sen kanssa pitää itse pinkoa todella lujaa, jos meinaa perässä pysyä!



Radanpätkän jälkeen tehtiin Mystin kanssa takaaleikkaustreeniä (ratapiirustus alla). Kouluttajamme teki erinomaisen huomion, että aina kun sanon Mystille jotain (esim. hyppy), niin Mysti vilkaisee minua ikään kuin kysyen "ai tämä vai?". Itse en ole tälläistä huomannut ollenkaan, joten mahtavaa että joku osasi siitä sanoa minulle! Testattiin tätä samaa takaaleikkausharjoitusta niin, että ohjasin Mystiä pelkällä kropalla jättäen kaikki suulliset käskyt pois (paitsi lähtölupakäsky), ja Mystillä tuli heti ihan erilainen fokus tekemiseen. Ei enää vilkuilua minuun päin, vaan katse oli koko ajan esteissä. Jäin todella miettimään, josko opettelisin ohjaamaan Mystiä ihan hiljaa, ja antaen suullisia käskyjä vain, kun niistä todella on apua. Minulla on tapana sanoa käsky jokaisen esteen kohdalla, eikä Iineksen kanssa tästä ole ollut haittaa. Suulliset käskyt ovat lähinnä minua varten, mutta Mystin kanssa on selkeästi tullut aika opetella eri ohjausta kuin mikä Iineksen kanssa toimii. Ajatus tuntui aluksi todella vieraalta, mutta huomasin treeneissä kuinka hyvin se sujui ilman käskyjäkin. Itsekin keskityin silloin paljon paremmin ohjaamaan kropalla, joka kuitenkin on koiralle se tärkein seikka radalla.


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ihan eka tokokoulutus

Käytiin tänään Mystin kanssa FMBB:n järkkäämässä tokokoulutuspäivässä Klaukkalassa. Kouluttajina oli Pernilla Tallberg sekä Mirjami Mattila. Treeniaikaa oli 20min kummankin kouluttajan opeissa, eli yhteensä 40min. Mua vähän jänskätti alkuun miten Mysti toimii tokon merkeissä uudessa ympäristössä pitkän tauon jälkeen, ja häiriötäkin oli ihan mukavasti. Ennen omaa vuoroa piti päättää mitkä 2-3 asiaa haluaa käydä läpi kouluttajien kanssa. Liikkeiksi valitsin seuruun, noudon, kaukot sekä merkin kierron.



Pernillan kanssa tehtiin noutoa sekä seuruuta. Mysti oli hieman ulapalla ja vilkuili ympärilleen, ei yhtään oma itsensä. Ärsytti se jo heti alkuun, mutta mun ois enemmän pitänyt tajuta leikkiä sen kanssa ennen meidän vuoroa eikä passiivisesti vaan mennä kehään. Tässä mulla on vielä niin paljon opittavaa.

Noutoa ei olla tehty piiiitkään aikaan (kuten ei kamalasti muitakaan tokojuttuja), eikä me sitä oikeastaan olla kokonaisena liikkeenä ikinä tehtykään. Sama ongelma oli edelleen, kuin aina ennenkin; Mysti syöksyy kapulalle tassut edellä. Tähän saatiin vinkiksi laittaa kapula ihan seinään kiinni, niin koira ei pääse tekemään sitä loppusyöksyä kapulalle. Mysti myös jolkottelee noudossa eikä todellakaan pala halusta hakea kapulaa, joten nyt alkaa vauhtinoutotreenit pihalla ja tehdään siitä sille ihan supersiisti juttu. Paljon vaan hetsausta, jotta koira lähtee ihan täysiä kapulalle. Kotona oli pakko tehdä vielä yksi noutotreeni, eikä Myy edes yrittänyt syöksyä sitä kohti, vaan nosti tosi kivasti. Seinävinkki oli siis todella toimiva, jes! Muita kuunnellessa tuli myös hyviä vinkkejä noutoon, kuten koiran lähettäminen vaikkapa agilityesteille (puomi, hypyt) kapula suussa josta koira saa vauhtia ja varmuutta liikkua kapula suussa. Nouto puretaan nyt 6 eri osaan, joka vaatii multa ihan älyttömästi malttia!

Seuruu meni alussa ihan haahuiluksi. Ihan kuin se ei olisi ikinä kuullut sanaa "seuraa". Pöh. Tässäkin mä olin kyllä aivan liian passiivinen, ja heti kun otettiin "lentävä lähtö" eli leikin ja hetsauksen kautta seuruuseen niin sain sille paljon paremman ja innostuneemman asenteen. Näitä mun pitäisi tehdä niin paljon enemmän, eikä aina vaan perusasennosta perusasentoon-seuruuta. Hirveästi taas oivalluksia ja vihdoin musta tuntuu, että tiedän kuinka lähteä etenemään seuruussa. Ehkä me siitä vielä kiva saadaan. Pernilla neuvoi korjaamaan edistämistä peruuttamisen kautta, jonka Mysti taitaa jo hyvin. Joka kerta kun Mysti lähtee edistämään, alan peruuttamaan ja näin korjaan sille taas oikean seuruupaikan. Tämä tuntui toimivalta vinkiltä.



Lounastauon jälkeen mentiin Mirjami Mattilan oppeihin. Otettiin merkin kiertoa ja kaukoja, sekä vielä vähän seuruuta kun jäi pari minuuttia aikaa. Tällä kertaa tajusin leikittää Mystiä ennen meidän vuoroa ja se oli heti ihan eri fiiliksellä ja haahuilut jäi kokonaan pois.

Ensimmäiseksi treenattiin virittelyä ennen merkille lähettämistä; Mystin piti etsiä merkki katseellaan kun pidin pannasta kiinni ja hetsasin. Lähestyttiin merkkiä ja heti kun Mysti katsoi tötsää, päästin irti ja annoin käskyn. Tämä sujui ihan kivasti, vaikka Myyllä meni hetki tajuta että tässä tehtävässä ei ole tarkoitus katsoa mua silmiin vaan etsiä merkki. Kiertoakaan ei olla tehty aikoihin, joten siihen nähden ihan hyvä suoritus.

Kaukoihin otettiin takapalkka, sillä kouluttaja huomasi Mystin olevan voimakkaasti etupainotteinen kaukoissa. Olen sen kyllä itsekin huomannut, kun sen takapää meinaa aina nousta maasta vaihdon yhteydessä. Kouluttaja meni Mystin taakse ja vapautin sen sinne namipalkalle onnistuneen vaihdon jälkeen. Alkoi heti sujua tosi kivasti, vaikka Mystillä meni hetki hiffata mistä se palkka oikein tulee ja oli hieman hämillään. Tätä pitää alkaa ehdottomasti treenaamaan lisää! Itselleni takapalkka on vain niin tuntematon asia, mutta nyt aika opettaa Mysti (ja itseni) siihen. Muita seuratessa kouluttajat neuvoivat seiso-istu- vaihdossa käyttämään laatikkoa, jossa saa hiottua koiralle oikean liikeradan seiso-istu- vaihtoihin. Tästä sain pienen kipinän ottaa seisomisen mukaan Myden kaukotreeneihin.

Loppuun otettiin pieni seuruupätkä, siihen ei voi ikinä saada liikaa hyviä vinkkejä! Ongelmana tällä hetkellä meillä on siis edistäminen. Mirjami neuvoi ottamaan lelun oikeaan käteen selän taa, ja vapautan Mystin sille kun seuruu on oikeanlainen. Myy tajusi jutun nopeasti, ja seuruu tuntui olevan heti parempaa kun se odotti lelun tulevan takaviistosta. Kun Mysti alkaa oikeasti olemaan ajatuksen ytimessä seuruun kanssa, otetaan häiriö siihen mukaan. Kouluttaja kehui Mystin yritteliäisyyttä halua tehdä oikein ja näki siinä hieman pehmeyttä, joten tässäkin korostuu positiivisuuden tärkeys Mystin kanssa treenatessa.



Päästiin tekemään lopuksi myös ryhmäpaikkis. Mysti meni ihmeellisesti vänkyräasentoon maahan, mutta muuten pysyi koko minuutin ajan hienosti paikalla, vaikka vieressä oli ekaa kertaa sille vieras koira. Otin lopuksi maahanmenon uusiksi, ja nyt se teki sen mallikkaasti. Yleisössä eräs nainen osasi huomauttaa, että teen pienen niiauksen koiraa kohti kun pyydän sen maahan. Ihanaa kun joku viitsii huomauttaa, itse en ole huomannut ollenkaan! Jatkossa tiedän kiinnittää huomiota siihen, etten anna vastaavanlaisia vartaloapuja koiralle.

Koulutuspäivä oli kaikenkaikkiaan mahtava! Sain valtavasti uusia ideoita, joista on varmasti paljon hyötyä mulle ja Myylle. Jäi todella hyvä fiilis kouluttajista ja itselleni palasi into treenata tokoa ja päästä soveltamaan omiin treeneihin näitä vinkkejä, mitä tänään saatiin. Pitäisi ehdottomasti käydä vastaavanlaisissa koulutuksissa enemmän, jos kerta olo on tämän päivän jälkeen näin motivoitunut ja innokas edetä tokohommissa Mystin kanssa. Se on oikeastaan aika pätevä penska!

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kadonneen motivaation metsästys

Ompa viime postauksesta taas kulunut ihan liikaa aikaa. Yksinkertaisesti ei kyllä ole ollut kauheasti kirjoitettavaa, mutta nyt iski fiilis, että voisin vuodattaa tänne viimeaikojen kuulumisia. Kameraakin ulkoilutin ekaa kertaa kuukauteen vasta eilen, ja tuloksena pelkkiä pönötyskuvia.



Eiliset aussietreffit. Tuhat ja yksi aussieta.

Treenaaminen on ollut aika taka-alalla lähes kuukauden. Agia on tehty kerran viikossa, mutta tuntuu että motivaatiopula hiipii vähän jokaiseen lajiin. Ahdistaa ajatus siitä, kuinka paljon meillä on vielä Mystin kanssa tehtävää, että saadaan kepit ja kontaktit kuntoon! Kontakteja ollaan tehty nyt ehkä 3 kertaa 2on2off-tekniikalla kotona. Käytän tähän treeniin apuna laatikkoa, ja Mysti alkoi kyllä nopeasti hiffaamaan mistä on kyse. Keppien kanssa ollaan päästy hädin tuskin alkuunkaan. 2x2 tyylillä meinasin opettaa, ja tällä hetkellä mennään vasta ensimmäisen keppivälin palkkailulla. Pikkuhiljaa voisi lisätä toisen, koska ensimmäinen väli on ollut jo jonkin aikaa hanskassa. Tämä on minulle täysin uusi tyyli opettaa kepit, joten omaa epävarmuuttani on tämä paikallaan himmailu. Suurin osa viimeaikojen aksatreeneistä Mystin kanssa on olleet ihan vaan pientä ratatreeniä, mutta eri esteet alkaa olemaan todella mallikkaasti hallussa. Mun pitää todella pinkoa että pysyn tuon neidin perässä!





Mysti 1v 1kk

Tokon kanssa ollaan jumitettu pahasti koko helmikuu, kotona ollaan välillä kylläkin jotain pientä treenin kaltaista puuhailtu, mutta ei sen kummempia. Tänä sunnuntaina toivottavasti saadaan lisäpotkua treenaamiseen, kun käydään hakemassa vinkkejä parilta eri tokokouluttajalta tokopäivän merkeissä. Mun ja Mystin ekat ohjatut tokotreenit, jännää! Odotan kovasti hyviä vinkkejä ja neuvoja etenkin seuruun suhteen.




Käytiin mieheni kanssa Wienissä helmikuun lopulla, ja heti reissun jälkeen oli karu paluu arkeen: Iineksen hammasleikkaus. Tohelo oli taas katkaissut hampaansa johonkin (5. vai 6. kerta jo...), joten katkennut juuri piti poistaa. Tästä seuraa tuttuun tapaan kuukauden kisakielto antidopingsääntöjen mukaan, joten toiveet kisaamisesta maaliskuun alun kotikisoissa murenivat. Nyt en ole edes jaksanut vilkaista kisakalenteria. Viime maanantain treenit meni kuitenkin tosi mahtavasti, ja sain pienenpientä lisäpotkua agihommiin. Tehtiin hieman lyhyempi treeni, pari kertaa kepit ja parit kontaktit. Mahtavaa ja taitavaa tekemistä Iinekseltä. Olin tyytyväinen! Tokokisoihinkin oltaisiin saatu Iinun kanssa peruutuspaikka (hetken mielijohde kysellä kisapaikan perään!!), mutta nekin jää nyt välistä. Melkein ehti paniikki iskeä, mutta nyt on hyvä syy kieltäytyä paikasta, koska Iines oli hammasleikkauksessa.




Iinu 6v 1kk

Laitetaan nyt tähän loppuun vielä tammikuun alussa kuvattu tokokooste Mystin treeneistä. Seuruussa on tuolloinkin hieman edistänyt, mutta meno on videolla huomattavasti parempaa mitä se tällä hetkellä on! Oma vika, kun olen lipsunut ja laiskotellut. Möh. Mutta aijon hakea kadonneen tokomotivaation takaisin vielä tämän viikonlopun aikana!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Tosikko ja kiljukaula agilityhommissa

Tämän postauksen piti tulla jo viimeviikolla, mutta jotenkin aikaansaamattomuus iskee päälle ja kirjoitin tätäkin postausta muutaman päivän aina pätkissä. Hyh.

Bongasin viimeviikolla pari myynnissä olevaa agilityn irtovuoroa viimeviikon torstaille, ja nappasin itselleni molemmat paikat ja vieläpä samasta ryhmästä. Paikkana tällä kertaa Niinu Agility Sport-halli. Päästiin siis molempien koirien kanssa liitelemään heti aamusta ennen mun työvuoroa, mikäs sen parempi tapa aloittaa päivä!



Maksien vuoro oli ekana, joten Iines pääsi ekojen joukossa radalle. Tehtiin Niinulla viikottain vaihtuvaa rataa, joka on joka kerta tuntunut todella haastavalta mun yksinkertaisille aivoille. Tässä linkki ratapiirustukseen. Esteitä radalta löytyi 42, mutta keskityttiin ensimmäiseen 24 esteeseen, koska mun muisti ei kykene pidemmälle. Tehtiin kyllä tätä radan puolikastakin osissa, koska tuntui että joka esteellä oli jotain hämminkiä, mutta parin yrityksen jälkeen Iines suoritti ne nätisti. Tällä kertaa keppien hakeminen ei ollut haasteena, vaan keppien loppuun asti suorittaminen. What was that, Iines? Sehän teki saman edellisissä kisoissa, joten selkeästi nyt on jotain keppiprobleemaa havaittavissa. Vinkkinä kouluttajalta keppikulmatreenissä kepeille lähettäminen jalkojen välistä ilamn minkäänlaisia apuja kropalla, jotta koira saa täysin itsekseen hakea kepit. Loppupätkässä ei ollut sen kummempaa, Iines oli todella äänekäs ja jotenkin tosi ulapalla. Ei missään nimessä parhaat treenit Iineksen osalta.

Mystin vuorolla laskettiin rimat 30 senttiin, ja tehtiin vain pieniä osia radasta. Mysti irtosi niiiin hienosti putkiin ja hakee jo todella nätisti itsenäisesti esteitä! Tuntuu, että sen kanssa kemiat pelaa radalla yhteen ja se suorittaa esteet todella varman oloisesti sekä vauhdilla. Vaikeuksia oli saada Mysti hyppäämään estettä siivekkeiden suuntaisesti niin, että hyppää esteen vinosta eikä suoraan edestäpäin (kauhean vaikea selittää). Kai tätä voi jonkinsortin päällejuoksuksi kutsua. Tähän tehtiin pientä helpotusta ja annoin Mystille voimakkaan avun esteellä, joten sekin saatiin sujumaan. Kaikenkaikkiaan jäi ihan huippuhyvä fiilis taas Myyn kanssa tekemisestä. Se on tarkka ja nopea, toistaiseksi täysin hiljainen suorittaja. Outoa tehdä agia koiran kanssa, joka ei huuda mulle koko ajan. :D Mystin nopeus kasvaa kerta kerralta kun varmuus lisääntyy, ja se kääntyy myös vauhdissa hienosti ja ketterästi. Ohjaajalla vielä paljon opeteltavaa: turhaudun yleensä nopeasti jos kaikki ei mene heti kerralla oikein. Mysti on kuitenkin vasta niin nuori, joten turhaan vaadin siltä sellaisia juttuja, mitä se ei vielä osaa. Olen iiihan liian ahne!



Käytiin myös kisaamassa Liedossa Iineksen kanssa sunnuntaina 12.2. Kolme rataa, kolme hyllyä. Taas vaihteeksi. Iines kävi aaaaivan kierroksilla ja sen mielestä mulle oli kivempi huutaa kuin pysyä lapasessa. Mäkin olin jotenkin tosi hermona ja sähelsin hirveästi. Kontaktit se otti ihan arpapelillä, vaikka treeneissä se ne osaa hyvin ei sitä osaamista ole vielä oikein saatu kisakentille. Eilen maanantaina treenit meni Iineksen kanssa kuitenkin tosi hyvin. Voi kun saataisiin toi moodi kisoihin myös!

Niin ja hei, ihanaa ystävänpäivää! :) Postauksen kuvat eiliseltä metsälenkiltä.




torstai 9. helmikuuta 2017

Solmut auki

Maanantaina 6.2. agitreenien peruunnuttua pakkasen takia päätin hetken mielijohteesta varata Mystille hierojalle ajan, koska aikoja sattui olemaan vielä samalle illalle. Olin kyllä miettinyt käyttää Mystin hierojalla, koska kelit ovat olleet todella liukkaat ja muutaman kerran se on juostessaan kaatunut liukkauden takia inhottavan näköisesti, mutta onneksi mitään ei ole sattunut. Mysti on myös pitänyt selkäänsä hieman köyryssä, joten ajattelin sen olevan hieman jumissa jäisistä keleistä johtuen.

Kun päästiin hierojan luokse, Mysti tutki joka paikan todella tarkkaan ja mietti selvästi että mikäs paikka se tämmöinen on. Hieroja istui matolle, ja Mysti meni heti siihen viereen maahan rapsutettavaksi. Hierojan kokeiltua Myyn selän läpi hän sanoi, että Mystin lihakset alkavat heti reagoimaan käsittelyyn, joka on kuulema todella toivottavaa.

Mystistä löytyi pari jumikohtaa, niinkuin osasin arvatakin. Selän nikamissa oli häiriöitä noin selän keskivaiheilla sekä kireyttä löytyi molemmista lonkankoukistajista, vasemmasta enemmän. Nämä ovat luultavasti liukastelusta johtuvia jumeja, ja ne saatiin hyvin avattua hetken käsittelyn jälkeen. Myös oikeasta ranteesta löytyi kireyttä sekä vasemmista varpaista napsumista. Mystillä jäi joulukuun lopussa vasen jalka ikävästi oven väliin, ja kynsikin irtosi siitä varpaasta parin viikon päästä äksidentistä. Tämä selittää vasemman jalan varpaiden napsumisen ja kireyden, mutta sekin saatiin purettua tosi nätisti auki. Oikean ranteen jäykkyys saattaa johtua myös kyseisestä oviepisodista, koska onnettomuuden jälkeen Mysti on luultavasti varannut enemmän painoa oikealle jalalle. Kaikki jumit ja kireydet saatiin kuitenkin hyvin auki tällä yhdellä hoitokerralla.

Olen erittäin tyytyväinen Mystin käytökseen hierojalla. Se ei venkoillut juuri yhtään (paitsi vähän kipeitä kohtia hierottaessa) ja oli todella rauhallinen ja maltillinen. Hieroja kehui Mystin käytöstä ja olin itsekin kovin ylpeä siitä, miten maltillinen ja kiltti Myy oli. Mysti sai propsit myös elastisesta ja vahvasta kropasta. Hieroja sanoi vielä lopuksi, että on ilo katsella näin fyysisesti ja henkisesti tasapainoisesti kehittynyttä ja hyvinvoivan näköistä koiraa, jota minä kyllä komppaan ihan täysin! :) Nyt lepopäivien jälkeen Mysti saa alkaa viettää taas aktiivisen koiran elämää!

Postauksessa olevista kuvista kiitokset miehelleni, joka vei koirat metsään moneksi tunniksi lenkille ja räpsi upeita kuvia!



Kuvat © Ville